torstai 20. syyskuuta 2012

ennen ja jälkeen


Tämän päivän Turun Sanomissa on muotiteema. Viimeinen aukeama sai teemakseen tekstiilien kierrättämisen - pala palalta vanhasta ihan uutta. Mukana myös päivän polttavia tuunausvinkkejä, kuinka kannattaa uppoutua omaan vaatekaappiin uusin silmin. Löytyykö sieltä kenties vaatekappaleita, jotka ovat jääneet pitämättä ja joista saisi loidittua jotain uutta.


Kiitokset Jaanalle mukavista jutuntekohetkistä. Tämä oli hauska projekti - jännityksen sekainen kirpputorireissu - löydämmekö pariin vaatteeseen materiaalia saadaksemme ne toimivaksi vaatteeksi ja löydämmeko kenties jotain muuta jännittävää jatkojalostettavaksi. Ja löytyihän sieltä. Tässä löytömme ja tuotoksemme.

Tähän mekkoon löytyi kierrokselta pitsiliina, tuikitavallinen tunika ja ruutunauhaa. Tunika sai seurakseen hameen, joka löytyi vanhoista varastoista. Lisäksi mekon taskuun käytettiin pala erään housun lahjetta.


Kirpparille lähdin kainalossa musta olkaimeton lyhyt pallohelmainen juhlatoppi, jonka ajattelin pidentää mekoksi. Suunnitelmana oli tehdä topin alaosasta mekon helmaosa, joten yläosaksi piti löytää jotain säväyttävää. Ja löytyihän se - vintage-henkinen sifonkimekko tarjosi kauniin yläosan tulevaan mekkoon. Muuten hyvässä kunnossa olevan vaatteen olkainosassa ollut lankapurkauma piti vain kätkeä, ja se tapahtui ruusukkeella, joka tehtiin helmasta irtileikatusta liehukkeesta. Tämä oli taas esimerkki siitä, kuinka pienen virheen peittäminen innostaa loihtimaan jotain, mikä olisi muuten saattanut jäädä loihtimatta. Lehtijutun tekohetkellä mekko oli vasta puolivalmis - lopullisen satumekkomaisuutensa se sai myöhemmin, eli pitsiähän siihen piti vielä lisätä ollakseen aito satumekko.

Tämän vintagehenkeen tehty mekko rakentui kirpparikierrokselta löytyneestä huivista ja hameesta, ja yläosansa se sai vanhoista varastoista löytyneestä joustopitsitopista. Pitsiliina monogrammeineen teki siitä virallisesti satumekon.


Asiakastilauksena ollut pellavaisen frillahameen muokkaus onnistui täydellisesti. Kirpparikierrokselta löytyi sattuman kaupalla saman sävyinen pitsimekko, josta sai liehukkeen hameen helmaan tehtävänään pidentää sitä, sekä toimia painona, jotta hame laskeutuu paremmin. Loput pistimekon pitsistä käytettiin vyöhön ja ruusukkeeseen, joilla vyötäröllä liian runsaana pursunut frilla saatiin kuriin.

Yksi kierros kirpparilla ja monta vaatetta sai taas uuden elämän!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti