sammalkummulta meren äärelle

"Pillipiiparin huilun sävelet kantoivat tuulessa yhä kauemmas ja kauemmas. Ne kiirivät aina aamuauringossa kylpevään vehreään metsään saakka. Siellä, vielä kasteesta kostean metsän keskellä, oli ihana viheriöivä kumpare, jota metsänväki kutsui Sammalkummuksi..."

Arkisen aamun voi viettää näinkin. Mennä Turun Ruissalon Tammenterhoon ja hypätä hetkeksi Sammalkummun satumaiseen maailmaan. Astella veistämön takana olevalle laiturille ja istahtaa puoleksi tunniksi elämään hetkessä ja nauttimaan auringon tarjoamia vitamiineja, joilla jaksaa sitten pitkälle talveen. 

ps. Sammalkummun tarinat seikkailevat Tammenterhossa vielä jatkoajalla, aina syyskuun loppuun asti.

Kalassa

Kelirikossa

Kelirikossakin voi lähteä retkelle. Lumi pitkospuilla ja sen vierillä upottavat hanget luovat kävelyyn mukavaa yllätyksellisyyttä. Luonto osaa näyttää jo nyt kauneuttaan. Sammalet pilkistää ja kyykin lämmittelee auringossa. Ensimmäinen nuotiomakkara maistuu. 

aavan äärellä...

Vajosuolla

Vajosuon vaellus Kurjenrahkan kansallispuistossa piti sisällään loistavaa vaellusseuraa, viisi tuntia kävelyä, kaksi tuntia lepotaukoja, satunnaista juttuseuraa nuotiolla, suota ja pitkospuita, kuusikkoja, koivikkoja ja metsäpolkuja, viljavainioita, vattupuskia ja muita ryteikköjä, kauniita kasveja ja pitkospuilla vilahtelevia liskoja, silloin tällöin auringonpaisteessa ripahtelevia kuurosateita, gourmet-tason retkimuonaa (ainakin sillä hetkellä siltä tuntui), pehmeältä maistuvaa pannukahvia, punaviiniä ja lämmintä suklaakonjakkiminttujuomaa. Päivän kruunasi lepoasento metsätuvassa ja yön täysi hiljaisuus.