Vajosuon vaellus Kurjenrahkan kansallispuistossa piti sisällään loistavaa vaellusseuraa, viisi tuntia kävelyä, kaksi tuntia lepotaukoja, satunnaista juttuseuraa nuotiolla, suota ja pitkospuita, kuusikkoja, koivikkoja ja metsäpolkuja, viljavainioita, vattupuskia ja muita ryteikköjä, kauniita kasveja ja pitkospuilla vilahtelevia liskoja, silloin tällöin auringonpaisteessa ripahtelevia kuurosateita, gourmet-tason retkimuonaa (ainakin sillä hetkellä siltä tuntui), pehmeältä maistuvaa pannukahvia, punaviiniä ja lämmintä suklaakonjakkiminttujuomaa. Päivän kruunasi lepoasento metsätuvassa ja yön täysi hiljaisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti