Rakennustaidetta

Katot, ovet ja ikkunat ovat aina kiehtoneet. Tallinnaan kun lähtee kameran kanssa kiertelemään, osuu silmiin aikamoista rakennustaidetta. Niin kaunista, niin kaunista...

Torso

Jos olet haaveillut torsosta, niin tiesitkös, että sen voi valmistaa vanhasta lampunjalasta, sanomalehdistä ja kirjansivuista maalarinteippiä ja liisteriä käyttäen? Nämä torsot on valmistettu käyttäen muottina tehdasvalmisteista mallinukkea, mutta sellaisen voi valmistaa jopa omilla muodoillasi varustettuna.

Kotiopettajattaren romaani meni jo uuteen kotiin, kun Punainen lilja taas sijaitsee tällä hetkellä Tunnelmapuodissa. Järjestyksessään kolmas nukke on suunnitteilla. Siitä taitaa tulla Ystäväni Odette. Täytyy vain lukaista kirja ensin.

Tunnelmapuodissa

Mustaa, valkoista, harmaata , pinkkiä ja punaista - betonia, rautalankaa, risua, puuvillaa ja pellavaa - romanttista, ruouheaa, raikasta - käsityötä, vanhoja aarteita ja tuunauksia. Näiden sopuisan yhteiselon Tunnelmapuodissa voi aistia. Paimion Vistalla sijaitseva puoti muutti nyt entistä suurempiin tiloihin samaisen talon toiseen päähän. Samassa tarjoutui Satumekoillekin tilaisuus päästä vierailemaan tuossa puodissa. Seurakseen mekot saivat niille niin tutun ja rakkaan Satuverstaan Naisten Salongin.

ennen ja jälkeen

Tämän päivän Turun Sanomissa on muotiteema. Viimeinen aukeama sai teemakseen tekstiilien kierrättämisen - pala palalta vanhasta ihan uutta. Mukana myös päivän polttavia tuunausvinkkejä, kuinka kannattaa uppoutua omaan vaatekaappiin uusin silmin. Löytyykö sieltä kenties vaatekappaleita, jotka ovat jääneet pitämättä ja joista saisi loidittua jotain uutta.

Kiitokset Jaanalle mukavista jutuntekohetkistä. Tämä oli hauska projekti - jännityksen sekainen kirpputorireissu - löydämmekö pariin vaatteeseen materiaalia saadaksemme ne toimivaksi vaatteeksi ja löydämmeko kenties jotain muuta jännittävää jatkojalostettavaksi. Ja löytyihän sieltä. Tässä löytömme ja tuotoksemme.

Tähän mekkoon löytyi kierrokselta pitsiliina, tuikitavallinen tunika ja ruutunauhaa. Tunika sai seurakseen hameen, joka löytyi vanhoista varastoista. Lisäksi mekon taskuun käytettiin pala erään housun lahjetta.

Kirpparille lähdin kainalossa musta olkaimeton lyhyt pallohelmainen juhlatoppi, jonka ajattelin pidentää mekoksi. Suunnitelmana oli tehdä topin alaosasta mekon helmaosa, joten yläosaksi piti löytää jotain säväyttävää. Ja löytyihän se - vintage-henkinen sifonkimekko tarjosi kauniin yläosan tulevaan mekkoon. Muuten hyvässä kunnossa olevan vaatteen olkainosassa ollut lankapurkauma piti vain kätkeä, ja se tapahtui ruusukkeella, joka tehtiin helmasta irtileikatusta liehukkeesta. Tämä oli taas esimerkki siitä, kuinka pienen virheen peittäminen innostaa loihtimaan jotain, mikä olisi muuten saattanut jäädä loihtimatta. Lehtijutun tekohetkellä mekko oli vasta puolivalmis - lopullisen satumekkomaisuutensa se sai myöhemmin, eli pitsiähän siihen piti vielä lisätä ollakseen aito satumekko.

Tämän vintagehenkeen tehty mekko rakentui kirpparikierrokselta löytyneestä huivista ja hameesta, ja yläosansa se sai vanhoista varastoista löytyneestä joustopitsitopista. Pitsiliina monogrammeineen teki siitä virallisesti satumekon.

Asiakastilauksena ollut pellavaisen frillahameen muokkaus onnistui täydellisesti. Kirpparikierrokselta löytyi sattuman kaupalla saman sävyinen pitsimekko, josta sai liehukkeen hameen helmaan tehtävänään pidentää sitä, sekä toimia painona, jotta hame laskeutuu paremmin. Loput pistimekon pitsistä käytettiin vyöhön ja ruusukkeeseen, joilla vyötäröllä liian runsaana pursunut frilla saatiin kuriin.

Yksi kierros kirpparilla ja monta vaatetta sai taas uuden elämän!

Entisaika

Kyllä oli Littoislaiset osanneet luoda puitteet ja tunnelman vanhanajan henkeen. Kiitos, että satuhilkkakin pääsi osalliseksi. Kaikki oli kuin Silkkaa Satua. Tuona iltapäivänä ei kelloa osattu katsoa eivätkä puhelimet tavoittaneet. Sen verran oli mukaansa tempaava tuo tunnelma. Eikös silloin entisaikaan paistanut aina aurinkokin? Sekin oli onnistuttu loihtimaan esiin.