keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Kierrätystä köökistä kamariin

Askalan ketotalon näyttelymme 3.6-8.7.2012 vielä valokuvien kautta nähtynä.



Keittiöpyyhe lampun hameeksi
Häälahjalakana pannumyssyksi
Pellavapyyhe ja pitsiliina kaffetabletiksi

Keittiöpyyhe ja lakanapitsi esiliinaksi

Pellavaliina ja lakanapitsi pannulapuksi


Keittiöpyyhe sipulipussiksi

Keittiöpyyhkeet ja patjan päällinen tyynynpäällisiksi

Kalenteripyyhe tyynynpäälliseksi

Wanha tekstiili pyykkipoikapussiksi

Pöytäliina ja Sorsakosken lusikka sekä pyyhesuoja esiliinoksi

Lakanapitsiä tuikkukippoon

Patjansuojus ja lakanapitsi saunatyynyksi

...kalkkunalta jäi ylimääräisiä...

...linnuille ei tartte tätä taidetta selitellä...
tintit jonottivat saadakseen istua pesässä...

...pääsiäisen tähteitä...

...tädillä ei ollut kapioilleen käyttöä...

Pöytäliina tuolinhupuksi

...humala kasvaa hurjana koko kesän, mut ei raatsi poiskaan heittää...


Wanha vauvan paita ja lakana kastemekoksi


Pitsiliina ja monogrammi kasteliinaksi


...sisareni opetti miten loimenpätkistä tehdään keijuenkeleitä...

Nenäliinoista verhoksi


...lapsena inhosin amarylliksiä. En enää, näitähän ei tarvitse edes kastella...

...tästä peilistä kelpaa itseään katsella...

Pellavapyyhkeestä, lakanapitsistä ja pitsiliinasta tyynynpäällinen


Pitsiliinasta ja wanhoista valokuvista valokuvataulu

...ojanpientareelta löytyivät kattauksen koristeet...

Kotiopettajattaren romaanista mallinukke

...tämä olis joutanu saunanpesään jo ajat sitten...
mut pelkään muistojenkin haalistuvan...
 

Pitsiliinasta servettirengas

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Jazzia











Satumekot paistattelivat päivää Taalintehtaalla jazzin tahdittamana Luomuksien, ystävänsä Minnan meriaiheisten tuunausten, Sirpa Takkisen kirjalaukkujen ja nostalgia-taulujen sekä Satuverstaan Satumaisten Linnataulujen kanssa. Päivä alkoi positiivista ajattelua kehittävällä kaatosateella, mutta muuttui suhmuraisesta säästä kauniiseen auringonpaisteeseen. Puuhaus-taloa markkinoiden löytyi sieltä sekä uusia että paljon vanhojakin tuttuja. Muutama Satumekkokin löysi juuri sen oikean uuden omistajan. Mikä jännintä, Satumekko löysi naapurista uuden ystävän, Korumetsän korut. Elämä yllättää, voisi tähän kohtaan todeta.







Niin, ja kameran jäädessä autoon eksyimme vielä ihanaan keskustan liepeillä sijaitsevaan kirpputoriin, joka pursui käräilijöiden aarteita. Itselleni mukaan tarttui emalinen siivilä (aivan kuin niitä ei olisi ennestään jo ollut), pitsiliina (tietty) sekä kerä paksua paperinarua (mahtaisiko tätä voida hyödyntää jollain lailla tulevissa satuhilkkuuksissa?). Päivä sai siis täydellisen päätöksen.